Jos joku moottoriin silpoutuu

Kun olin viime viikolla kotona käymässä, serkku kysyi saunassa mitä musta sitten tulee, kun aikanaan sieltä yliopistosta valmistun.

En tiedä, hups.

Tajusin olevani yksi niistä tyhjänpäiväisistä haihattelijoista, joilla on hirveä kiire elämässä eteenpäin, muttei mitään hajua minne. Oho.

Tää on aika surullista, koska maailmassa on hirveä määrä asioista joita en halua tehdä. En esimerkiksi halua olla poromies, kampaaja tai vessanpöntönvalaja, vaikka viimeisin kyllä voisi olla aika jännä. 

Humalainen mies oli oikeassa, mun pitää miettiä näitä unelmiani. Mulla oli joskus paljon monta useita. 

Ps. Mulle tulee hur-rurista mieleen vanha ja epävakaa hieromasauva.

Ydinkatastrofivoimala

Tänään olen tehnyt muutaman päätelmän:

1a. Olen ollut käytännössä luku- ja kirjoitustaidoton keväällä 2013.
1b. Olen ollut täysin kritiikitön omia kirjoituksiani kohtaan puhtaaksikirjoitusprosessini aikana tammi-helmikuussa 2014.
(Luin juuri, että Lipponen junaili viimeisellä hallituskaudellaan viiden uuden ydinvoimalan rakentamisen. Hmm.)

2. Kaisan ikkunoihin lasketaan toisinaan verhot, jotta opiskelijat (ja mukaopiskelijat kuten minä) eivät kuluttaisi penkkejä turhaan tuijottelemalla ulos. Noin 4 minuuttia sitten verhot laskettiin ja useampi henkilö jätti lähes välittömästi paikkansa. Itse aloin kirjoittaa tätä.

Tämän päätelmän tein jo aiemmin:
3. Suomalaiset eivät osaa pitää salaisuuksia.