Musta on tullut tunteellinen kasvissyöntini suhteen. Intohimoinen. Vähän vihainen. Surullinen. Tiedän aika tarkasti mistä tämä johtuu, mutta se on omituista ja läheisistäni varmasti todella raivostuttavaa.
Olin monta vuotta hiljaa koko asiasta. Välttelin kuittailua sanomalla, ettei kyse ole ideologiasta. Tietenkin kyse on ideologiasta, vaikka toki tilannettani helpottanee se, etten ole koskaan erityisesti nauttinut lihasta. Tänä keväänä olen ensimmäistä kertaa miettinyt vakavasti vegaaniksi ryhtymistä, ja tuntuu pahalta kun tiedän, etten taida pystyä siihen. Koska nautin muista asioista, ja itsehillintäni on olematonta.
Tulen perheestä jossa harrastetaan intohimoisesti metsästystä. Koen että se on parempi ratkaisu, kuin että vanhempani kuluttaisivat päivittäin tuhottomasti tehotuotettua lihaa. Valitettavasti he kuluttavat jonkin verran myös sitä. Muistan kun lapsena pihallamme oli syksyisin iso kasa hirven päitä. Ehkä siksi lopetin lihansyönnin. Autotallimme katosta roikkuu lihakoukkuja.
On hauskaa miten suvussamme minun elämäntapaani siedetään. Isäni puhuu asiasta naureskellen ja yli kymmenen vuoden jälkeen tarjoaa edelleen pihviä kun menen kotiin. Mulla on ihan hyvä perhe.
Haluaisin olla tämän suhteen rationaalinen. Haluaisin, että argumenttini olisivat kirkkaita sen jälkeenkin kun olen juonut liian monta olutta. Jostain syystä päädyn näihin keskusteluihin useimmiten juuri silloin. Ehkä koska olen silloin kärkkäimmilläni ja rehellisimmilläni. Muuten olen vain vähän jäinen ja inhottava ja olevinani hauskalla tavalla vittumainen, vaikka oikeasti olen aika tylsä. Mun pitäisi työstää tätä itsekritiikkiäni hieman.
En ole varma miksi kirjoitan tätä, koska musta ei ole sellaiseen järjelliseen kasvissyönnin puolesta kampanjointiin täällä. Tuntuu, etten oikein nykyään osaa tuottaa pitkiä tekstejä, vaikka olen kyllä ainakin humalassa ilmeisen hyvä vuodattamaan itseäni puolituntemattomille ihmisille.
Toivon että jonain päivänä on maailma, joka ei ole näin sekaisin.
Ehkä on kuitenkin parempi, että jauhan tätä täällä, enkä ystävilleni. He ovat luultavasti kuulleet sanottavani jo muutamaan kertaan.
Ananas on epähedelmä.
Siellä pohjoisessa nää on aika uusia juttuja!
VastaaPoistaMuakin ärsyttää, kun joskus joku kysyy asiasta enkä saa kerrottua selkeitä perusteita kasvissyönnilleni. Mutisen jotain ja sitten tilaisuus vaikuttaa johonkuhun menee ohi. Yleensä kysymykset on tosi sinä/minäkeskeisiä: kaipaatko kanan makua? Ethän sää voi syyä mitään valmisuokia??
... Miks tätä pitää selitellä? Muuten, voit olla niin vegaani kuin jaksat, ei absolutismi ole itse tarkoitus vaan paremmat valinnat.
Ihminen on itsekeskeinen eläin, meillä (monesti mullakin) ajattelu lähtee siitä, mitä minä haluan ja mitä minä tarvitsen, ja kun haluamisen ja tarvitsemisen ero on hämärtynyt, on tuloksena se, että jostain kieltäytyvä joutuu loputtomasti kuvailemaan kaipaustaan tai kaipaamattomuuttaan.
PoistaHaluaisin sanoa, että mulle tässä asiassa ei ole kyse halusta, vaan puhtaasta aatteesta, mutta 9-vuotias minä ei paljon osannut ajatella tehotuotannon tuhoisuutta. En yksinkertaisesti pitänyt lihasta, se oli oksettavaa ja tuntui väärältä. Lihasta luopuminen ei siis oikeastaan mulle ollut luopuminen, vaan eroon pääseminen. Se mikä puolestaan on, ja mikä saa mut tuntemaan huonoa omaatuntoa on se, että kulutan edelleen kalaa, kananmunaa ja maitotuotteita. Nykyisen ideologiani kannalta näistä luopumisen olisi pitänyt olla itsestään selvää jo kauan sitten, koska tiedän paremmin. Tietenkin, kuten sanoit, absolutismi ei ole itsetarkoitus, mutta koen joskus valheelliseksi sen, että identifioidun niin vahvasti kasvissyöjäksi, vaikken sitä 100% ole.
Musta on tullut vähän vihainen saarnaaja (mikä on kai enemmän kuin hieman tekopyhää ottaen huomioon kaiken mitä juuri äsken sanoin), ja olen pitänyt pitkiä luentoja lihatuotannosta ja eläimistä yleensä esimerkiksi työkavereilleni jotka eivät ehkä olisi halunneet kuulla, mutta jotka sattuivat onnettomasti kysymään multa jotain. Olisi parempi jos pystyisi olemaan rauhallisen ymmärtäväinen, eikä kiihtynyt ja ehdoton.
Ps. Jännittävää, että profiilisi kertoo sinun olevan blogini lukija, mutta blogini ei tiedä sitä. Myöskään hallintapaneelini ei tiedä sitä.
Mukavaa, että avasit suusi ja nyt minä tiedän sinun olevan siellä.