Seisoin tänään työkaverieni seurana tupakkapaikalla ja puhuimme eläinten vaistoista ja älykkyydestä. En ole aivan varma miten päädyimme tähän, mutta keskustelu päättyi suunnilleen näin:
Minä: Ihminen on typerin eläin, jota maa päällään kantaa.
Työkaveri toiselle: Mariahan puhuu niinku olis ite joku yli-ihminen.
Toinen ei vastaa, varmaan koska tunnemme paremmin. Ehkä hän ajattelee, että olen yli-ihminen?
Minä: Ehkä.
Työkaveri: Luulossa on hyvä elää.
Minä: Niinpä.
En sanonut, että häneen verrattuna olen ainakin nero ja ylivertainen, tai että jos hän viettäisi puoliksikaan yhtä paljon aikaa miettien kaikkea järkyttävää mitä maailmassa tapahtuu, kuin minä, hänkin tuntisi joskus olevansa parempi kuin muut ihmiset. En myöskään sanonut, että olen noin 80% elämästäni tuntenut olevani kaikin puolin vähäisempi kuin muut, joten on varmaan aivan terveellistä tuntea edes kerran pientä omanarvontuntoa.
I know the feel bro.
VastaaPoistaMorrissey is everywhere tänään.
Hyvä tietää, että joku tietää.
PoistaLuulen, että olen omaksunut tätä sulta. The Smiths oli ennenkin hyvä, mutta ei koskaan niin hyvä kuin nyt. En ole koskaan ajatellut Morrisseytä näin paljon. Kiitos, kai?
Morrissey mm. pilasi yritykseni ryhtyä normaaliksi ihmiseksi 16-vuotiaana. Joten ei kannata kiittää.
PoistaJos haluat pahentaa tilannetta, niin lue Antti Nylénin esseitä.
Normaalin ihmisen elämä on täysin yliarvostettua, olen nähdäkseni ainakin näennäisesti elänyt sitä aika pitkään, eikä se ole sen arvoista. Ehkä siis voit olla Morrisseylle kiitollinen siitä, ettet ole normaali.
PoistaOlen harkinnyt Antti Nyléniä jo aiemmin, koska ajattelin, että se voisi olla sopivaa. Toistaiseksi en ole vielä lukenut häneltä mitään, enkä tiedä koska uskallan. Luulen kuitenkin, että haluan pahentaa tilannetta aina siihen pisteeseen asti, että elämä alkaa tuntua toisenlaiselta. En tiedä paljonko se vaatii, mutta voi olla, että jos taas epäonnistuin, mulla on ensi syksynä paljon aikaa kehittää itseäni kohti hulluutta tai mitä vain.
Niin. Oikeasti en ole Morrisseylle yhtään vihainen siitä että hän pilasi normaaliuskokeiluni. Normaalius oli rumaa puuhaa. Epänormaaliushomma taas on tuonut elämääni valtavasti kipua, mutta se kipu on ehkä arvokkainta ja hyödyllisintä omaisuuttani.
PoistaJos kokeilusi olisi onnistunut, missä kuvittelisit olevasi nyt?
PoistaOlen todennut, että elämässä mikä tahansa tunne, kipukin, on parempaa kuin turtumus. Normaali elämä vaatii huomattavan määrän turtumusta, koska se on täynnä pettymyksiä, joiden kanssa vain pitää elää, jos tahtoo elää ollenkaan.
Totta. Haluaisin tosin viettää lämpimässä turtumuksessa esim. 20 % ajastani.
PoistaJos kokeiluni olisi onnistunut... en tiedä. En usko että se olisi voinut kestää. Lopulta se olisi kuitenkin mennyt pilalle. Tavalla tai toisella. Hyvä niin.
Se voisi tehdä sulle hyvää, ehkä.
PoistaMä kaipaan sitä kun teini-ikäisenä sai olla juuri niin tuskainen tai onnellinen tai hysteerinen tai surullinen kuin oli, eikä kukaan tullut sanomaan, ettei saisi. Koska se kuului ikään. Nykyään on silti mentävä töihin ja maksettava vuokra ja oltava vastuullinen (tai ei, ei olisi jos uskaltaisi olla olematta, mutta se on vaikeaa). Tähän ongelmaan palaan uudelleen ja uudelleen, kun ystäväni käskevät minua ottamaan lopputilin. Pitäisi olla rohkea.
Mäkin luulen niin, mutta ei se mitään, se on hyvä.
ootte mahtavia, pidän tästä teidän keskustelusta täällä! branderinkin blogia seuraan mutta eri käyttäjällä. (ja nyt laiska ei jaksa lähteä puhelimella vaihtamaankaan joten tää profiili saa kelvata.)
VastaaPoistapiti vaan sanoa että ootte hienoja.
Kiitos! Kukaan ei ole koskaan aiemmin kehunut jonkun toisen kanssa käymääni keskustelua. Lisäksi on hyvä tietää että olen hieno, tiesin jo Q:n olevan, koska sehän on aika ilmeistä. Itsekin pidän keskusteluistamme.
PoistaOlen miettinyt sinua, kuka olet ja mistä ilmestyit?