Heräsin puoli viideltä iltapäivällä ja olen ollut koko päivän jossain maailmojen rajamailla. Pitäisi selvästi rajoittaa alkoholinkäyttöä. Fuksivuosi pelottaa. Lauloin ääneni käheäksi mutta muistikuvat ovat kyllä vähän hatarat.
Eilen oli niin paljon ihmisiä ja niin moni sanoi, ettei meinannut tunnistaa minua. Kummini, naapurimme, ystäväni ala-asteelta ja liuta ihmisiä joiden nimiä en itse muista. Mietin usein mistä jäin paitsi kun lähdin täältä niin nuorena. Todennäköisesti en paljosta, mutta välillä tuntuu tuntuu tuntuu.
Vanhempani ja sukulaiseni lähtivät lavatansseihin, keittiönpöydällä on tyhjä samppanjapullo ja mansikoita. Melkoista elämää. Minua vain väsyttää ja olin kuskina. En olekaan montaa kertaa elämässäni ollut, koska Helsingissä ei tarvita sellaista. Jos olisin elänyt täällä olisin varmasti tehnyt sitä jatkuvasti.
Tässäkään kirjoituksessa ei ole mitään järkeä ja tee jäähtyy. Järkevöidyn ehkä ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kun on sanottavaa, sano