Oli ehkä 3.37 tai enemmän. Muutamaa tuntia myöhemmin aurinko nousi ja lauloin kovaan ääneen Turmion Kätilöitä, Pariisin Kevättä, The Smithsiä ja The Horrible Crowsia. Ystäväni sanoi, että kuulostan jonkin hänelle mieluisan metallibändin naislaulajalta ja se oli hänestä mieletöntä. Tulin hetkellisesti onnelliseksi, koska tuntui hyvältä olla siinä. Join 89,9% absinttia ja se oli polttavaa.
Olen iloinen, että menin. En aikonut mennä. Oloni on nyt hyvä, en ole kipeä tai kaunainen tai vaikea, vaan ulkona on aurinkoista ja tuntuu oikealta. On silti ihanaa, etten mene huomenna töihin.
Irstauden ilosanoma oli lempikappaleeni kun olin 15. Kätilöt ovat hymyilyttäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kun on sanottavaa, sano