Kokonaan

Tänään oli käytännössä viimeinen päivä kun jokapäiväistä elämääni on olla Prisman myyjä. (En ole irtisanoutunut.) Olen lomalla. Lennän ylihuomenna Barcelonaan. Ostin tänään fuksianpunaisen matkalaukun enkä tiedä mahtuuko sinne mitään. Kun palaan Suomeen olen valtiotieteiden ylioppilas ja uusi omituinen osa elämääni alkaa. (Tämä tuntuu juuri nyt todella tärkeältä asialta ja haluan jakaa sitä kaikkien kanssa. Haluan jakaa elämääni jonkun kanssa.)

Olli sanoi että olen oikeasti sisältä lämmin ja kanelinen. Tää kanelipullajuttu on nyt mennyt aika pitkälle. Ajattelin että voisin vaihteeksi yrittää olla ulkoisestikin. Sitten matkustin kotiin metrolla joka oli Kalasatamaan asti täynnä leit kaulassa kaljaa juovia ruskettuneita, vaaleatukkaisia teinejä ja totesin etten ehkä pysty.

Joka tapauksessa ajattelin olla tulevaisuudessa onnellisempi. Ajattelin myös lakata pureskelemasta kynsiäni ja repimästä hiuksia päästäni ja kulmaluiltani ja ripsirajoistani. Ajatteleminen on mukavaa ja keveää. Ajattelin eilen tyttöä jota suutelin ja joka on nyt kuollut. Se tuntui absurdilta. En ollut ajatellut sitä tai häntä pitkään aikaan. (Hän ei kuollut suudelmaani.)

Asuntoni lämpötila on laskenut 27.8 asteeseen. Kunhan pääsen tästä pussista lupaan siivota. Lupaan oikeasti. Pesen myös kaikki pyykkini ja pyyhin pölyt kirjahyllystä. Sitten palautan kaikki kirjat joita olen jemmannut paperipinojeni alle. Ja luen kaikki keskeneräiset. (Paitsi ehkä sen yhden, se on kammottavaa kirjallisuutta enkä käsitä miksi edes luen sitä. Miksi kukaan on koskaan kirjoittanut mitään sellaista.) Sitten olen kokonainen ja hyvä ihminen. Tämä on minusta hyvä idea.

Tässä(kään) kirjoituksessa ei ole mitään järkeä. Menen pian nukkumaan. Huomenna on uusi päivä.