Olemassa olemisesta

Olin unohtanut miten koukuttavaa on oksentaa ajatuksiaan kaikkien (kolmen ihmisen) nähtäville.

Tää kevät pelottaa mua, en oo vielä (koskaan) valmis siihen.

Viime vuonna tähän aikaan olin ihan lopussa, ja tulin sanoneeksi asioita, joita ei ehkä olisi pitänyt sanoa. Sellaisia kuin: ”Oon niin väsynyt, että voisin vain kuolla, mutten jaksa”  tai ”Aamuisin toivon jääväni auton alle, ettei tarvisi tulla töihin ja saisin edes vähän nukkua.”
Sitten nauroin päälle niin paljon, että aloin lopulta itkeä, enkä pystynyt lopettamaan. Tätä tapahtui koko ajan, ja se aiheutti ihmisissä ympärilläni jännittäviä reaktioita. Se oli totta.

Mulla on tällä hetkellä yllättävän rauhallinen olo. Pelkään, että lumien taas sulaessa se hapertuu olemattomiin.

Enhän mä tietenkään oikeasti halua kuolla. Oleminen vain tuntuu välillä niin merkityksettömältä, että voisi yhtä hyvin olla olematta.

Haluan
a) yliopistoon ja pois hedelmähelvetistä
b) että joku rakastaa mua taas
c) että elämässä on jotain järkeä
d) että maailma tuhoutuu

Ihan mitä vaan.