Ehdin ehkä 15 minuuttia tänään miettiä, että ehkä elämä voikin vaihteeksi tarjota jotain hyvää ilman, että höysteeksi saa myös jotain paskaa. Miks oon aina väärässä?
Yksi meijän pienistä on sairastellut viime päivinä tosi pahasti, ja nyt se on niin huonossa kunnossa, ettei tiiä miten sen käy. Se on perhettä. Mä oon kasvanu sen kanssa. En pysty käsitteleen tätä nyt.
Väsyttää ja itkettää ja pää räjähtää kun en pysty lopettaan.
Musta ei ole tähän nyt.