Halusin vain kertoa, etten taida enää ajatella junanalusajatuksiani. Pääsin yliopistoon. Tämä tuntuu hämmentävän onnelliselta sattumukselta. En ole tänään tiennyt miten päin olisin. Olen ollut vähän miten sattuu. Kaikki tuntuu hyvältä ja aurinkoiselta ja ihanalta. Olen menossa jonnekin. On suunta. Pelottaa kyllä myös, uusi ympäristö ja ihmiset ja opiskelu. Mutta silti, tätä halusin. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen tuntuu siltä, että elämässä on järkeä ja jotain mitä odottaa.
Kun kuulin sisäänpääsystäni ystävältäni viestitse menin lastauslaiturille, itkin ja soitin äidille. Nyt äitini soitti minulle uudelleen ja kertoi, että isäni oli ollut kovin innoissaan. En tiedä onko isäni koskaan aiemmin ollut näin innoissaan mistään mitä olen saanut aikaan. Tämä tuntuu hyvältä.
Viikonloppuna aion juhlia ja nauttia ja tavata ihmisiä.
hirveesti hirveesti onnea!! ihan hurjasti.
VastaaPoistaOi kiitos kaunis! Tää tuntuu vähän unenomaiselta niiden viiden kuukauden jälkeen jotka käytin pääsykoekirjaa päntäten ja etenkin tän kesän jonka oon elänyt epätoivon sekaisessa pelossa. En tiedä osaanko olla onnellinen kun olemassaoloni pohjautuu niin paljon siihen että olen vain onneton ja vihainen. Mutta ainakin vähän aikaa olen ja se tuntuu ihanalta!
Poistamä luulin että en voi olla normaali onnellinen ihminen, ihan kuin "minä" olisi ollut "masentunut", "ahdistunut", "säälittävä", "yksinäinen" jne. mut en koe enää itseäni kovin masentuneeksi tai yksinäiseksi, ahdistuneeksikin paljon harvemmin. ja ihan hyvin oon sopeutunut tähän. (säälittävä koen kyllä olevani vieläkin.)
Poistamut kaikki menee hyvin! yliopistossa on kivaaaa. mäki ajattelin alkaa syksyllä jopa opiskella ...
En usko että olet säälittävä, mutta tiedän miltä tuntuu tuntean niin. Mäkin koen itseni usein huonoksi ja turhaksi ja ajattelen, että ihmiset ovat kanssani koska eivät kehtaa olla olematta. Pelkään että vien lukiossa kokemani epävarmuustilat myös yliopistoon (lukioaikani oli oikeastaan onnellinen, tajusin sen ongelmakohdat vasta myöhemmin) ja joudun elämään niiden kanssa seuraavat viisi vuotta.
PoistaMutta kiitos kun sanot, että se menee hyvin. Ehkä törmätään joskus jossain!
"Ehkä törmätään joskus jossain!" ois jännäää
PoistaMaailma on mahdollisuuksia pullollaan! Toivon (ja pelkään!) törmääväni moniin uusiin ihmisiin syksyllä.
Poista