lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hajallaan tai itsenäinen

Kaisan kellareissa tuntuu yöltä vaikka on päivä. Kahden metrin päässä minusta nukkuu mies. Hänellä on reppu päänsä alla ja kuulen hengityksen tarkasti. Ohi kulkevat ihmiset eivät herätä häntä, eikä heitä montaa olekaan. Lauantaisin opiskelijat eivät kai opiskele.

Pitäisi kirjoittaa essee, mutta konseptini ei täyty.  
Haluaisin nukkua kuten mies. Hänellä on kangas kasvoillaan.

Täällä työskentelevät ihmiset ovat pelottavia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kun on sanottavaa, sano