Jonain aamuna jään vaan sänkyyn enkä mee ulos enkä nää ketään ja voisko edes vaikka sataa sitä lunta että maailma lakkais olemasta näin saatanan harmaa ja oksettava ja väsyttävä
välillä on ihania päiviä ja välillä on hyviä ja välillä siedettäviä ja sitten on tällasia kun olis vaan parempi pyöriä takasin peittojen ja tyynyjen sekaan ja jättää pimennysverhot ikkunaan ja makuuhuoneen ovi kiinni eikä edes vilkaista ulos tai puhelimeen tai mennä suihkuun tai tehdä mitään ylipäätään
