Olen syönyt viime päivinä niin paljon sieniä että muutun varmaan pian itsekin sieneksi. Olisin varmaan suloinen sieni. Ehkä kasvattaisin viiksetkin. Näyttäisin luultavasti suunnilleen samalta kuin alla oleva tyyppi. En ehkä yhtä kirkassilmäiseltä ja kimmeltävältä tosin, mutta yhtä maukkaalta ja viiksekkäältä.
Olen uupunut ja ilmeisesti hyvin stressaantunut, vaikken ole aivan varma mistä. Tänään yliopiston avajaiskarnevaaleilla mietin miten ihmiset pystyvät toimimaan sellaisissa väkijoukoissa. Päärakennuksen kolmas kerros oli niin täynnä ihmisiä että pääsimme hädin tuskin liikkumaan ja se tuntui epämiellyttävältä ja pakahduttavalta. Hetken olin aika varma etten kohta enää saisi henkeä. En tiedä miksi menin sinne, en viipynyt pitkään ja toivon että olisin jäänyt aamulla nukkumaan. Vietin yöni juoden viiniä ja samppanjaa ja olutta kahden minulle hyvin tärkeän ihmisen kanssa ja aamulla olisi ollut mukavampaa vain jäädä siihen kuplaan.
Seuraavaksi luen vuonna 1996 kirjoitetun artikkelin arkiajattelusta ja tieteellisestä ajattelusta. Se kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja jännittävältä.
avajaiskarnevaaleilla on inhottavaa. päätin edes yrittää kierrellä siellä tänä vuonna ja ostaa merkkejä ku viime vuonna vaan pakenin. nytki kyl kävelin kolmiskerroksen tungoksen läpi ja ennen ku olin ees päässy minkään pöydän ääreen päätin et tää on tarpeeks ja lähdin taas pois.
VastaaPoistaInhottava on juuri oikea sana kuvaamaan tilannetta. Kun ajattelee että tänään seisoin pankkiautomaatin jonossa ja tunsin polttavaa tarvetta huutaa keuhkojeni pohjasta tai puukottaa edellä olleen hitaan (mutta täysin toimintakykyisen ja nuoren) miehen en tiedä miten selvisin karnevaaleista. Ne ihmiset olivat vain liian lähellä. Yksin en olisi koskaan, koskaan, ikinä suostunut siihen, sinne.
PoistaJäin kuitenkin henkiin. Ja sinäkin jäit. Ehkei pitäisi pakottautua asioihin jotka ovat selvästi vääriä.