Kun istut luennolla ja nautit kuuntelemisesta.
Kun kirjoitat tunteja asioista joista et oikeastaan tiedä mitään.
Kun käyt kaljalla ystävien kanssa ja tunnet olosi metrossa kokonaiseksi ja rikkinäiseksi samaan aikaan.
Kun toteat että on hyvä olla yhdessä ja on hyvä olla erikseen.
Kun tiedät, että taipumuksesi melankoliaan on kaiketi osittain itsepetosta ja vain osittain todellista.
Kun laitat nuoruutesi lempibändin levyt soimaan ensimmäistä kertaa vuosiin.
Kun saat niistä edelleen kylmiä väreitä ja melkein seksuaalista mielihyvää.
Kun olet kokonaisempi ja rikkinäisempi kuin silloin.
Ja silti tekee mieli maata valveilla ja ajatella ihmisiä joita tunsi joskus ja ei tuntenut ja voisi tuntea
Ja sitä kuka oli ja on ja voisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kun on sanottavaa, sano