Välillä mun on vaikea olla, käyttäytyä niin kuin ihmisen pitäis.
Välillä mun on vaikea ymmärtää mikä piirtää elämän rajat, mun rajat, mitä mä teen ja kuka mua ohjaa. Tuntuu etten mä itse ainakaan.
Vappuhumala ei pidä ja tehdyt päätökset on käytännössä roskaa. Ei voi päättää ettei ihastu toiseen. Ei ehkä rakastu.
Musta tuntuu että tänä vuonna mä ehkä olin / olen rakastunut.
Mä en halua piirtää rajojani mieheen joka ei kaipaa mua, tai mieheen ylipäätään tai toiseen ihmiseen. Pitää olla omat rajat, oma ihmisensä. Mut aika vitusti sattuu tajuta, ettei se toinen kaipaa. Kuka sitten.
On mukavaa että kirjoitat tänne taas.
VastaaPoistaKirjoitettuani yllä olevan lauseen luin sen kolmisen kertaa läpi ja nyt en enää hahmota sitä ihmiskieleksi. Kaikki normaali kielenkäyttö (etenkin oma) alkaa kuulostaa tunnistamattomalta ja järjettömältä kun sen toistaa tarpeeksi monta kertaa. "On mukavaa..." - kenellä on mukavaa? Vai pitäisikö sen olla "on mukava"? Voi pojat, tässäpä melkoisia kysymyksiä.
On ihan mukavaa kirjoittaa tänne taas, vaikka se kertonee jonkinlaisesta syvästä tyytymättömyyden tilasta elämässäni, ja olisi varmaan mukavampaa olla tyytyväinen ja hiljaa, vai mitä luulet.
Poista