Tämä kirjoitus ei kerro epäterveistä ihmissuhteistani

Tää kuukausi on kulunut ihan kyselemättä. On ollut hyviä hetkiä huonoja hetkiä. Jokin aika sitten olisin voinut olla serotoniinista tyhjiin imetty möykky, onneton ja lopussa, mutten sitten kuitenkaan ollut vaikka ajatus kulkikin heikosti.  Oon levännyt melkein huomaamatta, vaikka edellisten kurssien jälkeen tuli uusia, ja tentitkin on vielä tekemättä. Tähän aikaan vuodesta ei jaksa kantaa huonoa omaatuntoa. 

Huomenna kai sataa, mutta juhannusaaton juhlintaa ei voi lykätä niinkuin monia muita juhlia voi.  Lähden maalle kuten kaksi, kolmekin vuotta sitten. Kaks vuotta sitten kuvittelin olevani jonkinlainen asiantuntija.  Enää en ole varma kenenkään luonteenpiirteistä, vuosissa on ollut opetuksia ja ihmiset kai haavoittuneempia kuin mä oon osannut ajatella. Joka tapauksessa on hyvä päästä kaupunkia karkuun, viime vuodesta muistan turhautumisen ja lopulta myöhään illalla esiin hiipineen humalan. Ehkä on hyvä ettei siitä kokemuksesta ole muistutuksena kirjoituksia. Säälikin kyllä tavallaan, kun omissa typeryyksissään on niin hauska kylpeä. 

En tiedä ketä on paikalla, mutta tavallaan pelkään kahta (2) mahdollista.