Eilen illalla tukahduin kuumuuteen syntymäpäiväkutsuilla ja myöhemmin kumosin viiniä kurkkuuni Koffin puistossa ja meren äärellä. Piti tulla kotiin tunteja aiemmin mutta lopulta neljältä vasta. Yöbussi oli puoliksi tyhjä ja humala vähän tunkkainen.
Oikeasti oon juonut viime viikkoina paljon vähemmän kuin niitä edeltävinä. Tänään nauroin kaksivuotiaan sukulaistyttöni kanssa kun se kutitti mun varpaita. Lapset on pieniä psykopaatteja, mut ehkä ihan hyvällä.
Yskittää; tää on toinen kevätflunssa, eikä se parane. Mun asunnossa on jo tukahduttavan kuuma jos parvekkeen oven sulkee yöksi tai avaa päivisin, ja noin kolmen päivän päästä tänne muuttaa toinen ihminen ja kesän ajan joku näkee miten kammottavalla tavalla elämääni elän. Ennen sitä voisin kai kuitenkin siivota.
(Jostain syystä joku on lukenut mun trikkikirjoitusta hämmentävän monta kertaa viimeisen kuukauden aikana. Se ei ole teksti jonka suhteen olisin tyytyväinen itseilmaisuuni, mutta niistä asioista oli kaiketi silloin puhuttava. Se on outo yhdistelmä tietoiskua ja sekoilua. Sellainen ei oikein sovi ja sen näkeminen blogin tilastoissa on jotenkin ärsyttävää. Ei oo mitenkään uutta että ärsyynnyn asioista joita olen joskus sanonut, tehnyt ja kirjoittanut.)
Vappuhumalan hyvät päätökset on pitäneet enemmän tai ehkä vähemmän, mut minkä ajatuksilleen voi. Mä en voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kun on sanottavaa, sano