Muutosta voi pelätä kuin myrkkyä, vaikkei kumpikaan ole totta

Odotin viime yön korvasienimyrkytyksen oireita, vaikken ole koskaan syönyt raakoja korvasieniä, eikä myrkytys varmaan tunnu huminana ja puutuvina raajoina. Tuli harhainen ja hajottava olo. Myrkytys voi iskeä vuorokaudenkin päästä ja repiä maksan kappaleiksi. En saanut nukuttua, ja aamulla kaadoin ehkä litran tippoja silmiini ennen kuin sain ne avautumaan kunnolla. Vasta kirjastossa kolmen desin kahvi herätti kunnolla.

Loppukesä oli ahdistuksentäyteinen lähinnä opinnollisista syistä, mutta hiljaisuuteen oli varmaan enemmän syynä se, ettei vain ollut mitään mistä olisi viitsinyt kirjoittaa. Tuntuu etten tee muuta kuin valitan valitan valitan niin todellisessa elämässäni kuin täälläkin. Suun avaaminen tai kädet näppäimistöllä johtavat usein hallitsemattomaan tulvaan jossa ei ole juurikaan järkeä tai mitään muutakaan.

Myös alkusyksy on ollut samaa. Lisäksi on ahdistanut ihmisetkin ja oma hetkittäinen (tai lähes kokoaikainen) typeryys. En ollut ihan valmis tähän vuoteen, tähän syksyyn ja siihen että iltaisin alkaa tulla pimeää. Edelliset syystalvet on tuntuneet aika kauheilta, enkä osaa kuvitella tällekään vuodelle mitään muuta. Kun mikään ei ole muuttunut.